Peperoni-pannupizza

Pullahiiren blogista löytyi aivan upean näköinen kuva (harmi että omani ehti jäähtyä ennen kuvaamista) pannupizzasta ja ohjekin vaikutti herkulliselta, joten eräänä "mitä tänään syötäis "-päivänä meillä lämmitettiin uuni ja tartuttiin toimeen. Teimme pizzoja kaksi, joista toinen toteutettiin miehelle juuri ohjeen mukaisena ja toiseen laitettiin minua varten peperonin sijaan kirsikkatomaatteja. Peperoni voitti, mutta valkosipuliöljyllä terästettynä tomaattipizza nousi jaetulle aivan loistavaa -sijalle. Pizza oli riittoisaa ja todellakin, kuin pizzeriassa. Suosittelen, niin helposti nämä pizzat syntyivät!

Tällainen on Pullahiiren ohje:

Pohja:

3 dl vettä/maitoa
1pss (11g) kuivahiivaa
2 rkl öljyä
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
5 1/2 dl vehnäjauhoja
öljyä/vuokaspray pannun voiteluun

Tomaattikastike:
370g paseerattua tomaattia
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria

Täyte:
pepperonimakkara (tms.)
mozzarella-juustoraaste

Pizzapohjan valmistus: Lämmitä neste 42 asteiseksi. Mittaa kulhon pohjalle hiiva ja n. desin verran vehnäjauhoja. Sekoita ne keskenään. Kaada lämmin vesi päälle sekoittaen. Lisää joukkoon suola, sokeri ja öljy. Lisää jauhoja vähitellen ja lopuksi alusta taikina. Voitele pannu tai suihkuta vuokaspray pannuun. Nosta taikina pannuun ja levitä taikina käsin (n. 28cm) koko pannun pohjalle (voit käyttää myös esim. kakkuvuokaa pannun sijaan). Laita leivinliina pannun päälle ja anna nousta lämpimässä paikassa n. 45 min. ajan.

Tomaattikastikkeen valmistus: Kaada paseerattu tomaatti kattilaan. Lisää yrtit, suola sekä sokeri ja anna kiehahtaa. Nosta kattila pois liedeltä. Anna tomaattikastikkeen jäähtyä ja maun tasaantua noin tunnin ajan.

Levitä tomaattikastiketta nousseen pizzapohjan päälle. Jätä noin 2-3cm reunasta ilman kastiketta. Levitä pepperonimakkarasiivuja kastikkeen päälle. Ripottele päälle juustoraaste sekä juustoraasteen päälle vielä uusi kerros pepperonimakkaraa. Paista 250 asteessa n. 15 min ajan, kunnes pizzapohjan reuna sekä juusto on saanut kauniin värin. Herkuttele maukkaalla pizzalla!

Valkosuklaaruudut

Kinuskikissa on edelleen kaikkien aikojen leivontablogisuosikkini, osin selkeiden ohjeiden ja osin monipuolisuutensa vuoksi. Ihan pelkkiin kakkublogeihin en ole niin syventynytkään, kunhan käyn vain joskus ihailemassa komeita kuvia. Kakkuja kun on harvoin aikaa tai tarvettakaan tehdä.

Vastikään jouduin leipomaan töihin "jotain hyvää", ja koska aika oli kortilla, päädyin Kinuskikissan siniristileivoksiin ilman siniristiä. Tein kissan ohjeen tuplana, ja se riitti juuri sopivasti ison uunipellin kokoiseen annokseen. Kuvan alla ohje sellaisena kuin sen toteutin.

18 palaa
Pohja:

300 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
4 munaa
6 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa

Kuorrutus:
400 g valkosuklaata
1 dl kuohukermaa

Koristeet:
Sokerihelmiäisiä

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat yksitellen joukkoon. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle 1-1,5 cm paksuksi levyksi. Paista 200 asteessa 10-13 min. Anna jäähtyä.

Paloittele valkosuklaa mikronkestävään astiaan ja sulata miedolla lämmöllä (200 W) välillä sekoitellen. Lämmitä kuohukerma kattilassa, mutta älä anna kuumentua kiehuvaksi. Kaada valkosuklaasula ohuena nauhana vispilällä sekoittaen lämpimän kerman joukkoon. Jos seos tuntuu paksulta, siirrä kattila vielä hetkeksi levylle “jälkilämpöön”. Kaada suklaa pohjan päälle ja anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista paloiksi.

Makua en vielä osaa arvioida, se jäänee syöjien arvioitavaksi... Kerron tuomion, kunhan testiryhmä on suoriutunut tehtävästään! Edit: Lähes kaikki meni, mutta hillittömiä ylisanoja tuotos ei synnyttänyt. Ihan kelpo piirakkaa, mutta omaan makuuni vähän turhan tiivis rakenne ja äitelä maku... Vai söinköhän vain liian suuren palasen kerralla?

Kuohkeat sämpylät

En erityisemmin pidä vaaleasta leivästä, mutta tuoreet sämpylät ovat tämän säännön pakollinen poikkeus. Nämä sämpylät olivat kyllä vaaleimpia koskaan leipomiani, pelkästä vehnäjauhosta. Lopputulos oli upean pehmoinen ja maukas, tosin uskon että nämä sämpylät eivät ole seuraavana päivänä enää parhaimmillaan.

Koska nämä ovat nopeatekoisia, tekaisin sämpylät erään työpäivän aamuna. Stressinpurkuleipomista, kenties? Ainakin asunto tuoksui ihanalta vielä illallakin, kun palasin töistä. Mmm...





Ohje:

5 dl vettä
50g hiivaa
2 rkl siirappia
2 tl ruususuolaa
7-8 dl vehnäjauhoja
1,5 dl auringonkukka-pellavansiemensekoitusta
0,5 dl öljyä
muutama aurinkokuivattu tomaatti pilkottuna

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, siirappi ja suola. Lisää jauhot (jätä taikina reilusti pehmeäksi: tätä ei tarvitsekaan pystyä muotoilemaan käsin) ja anna nousta liinan alla puolisen tuntia. Lisää siemensekoitus ja öljy, jotta saat taikinasta helpommin käsiteltävän. Kaada taikina voidellun leivinpaperin päälle pellille, tasoita levyksi ja nostata vielä hetken aikaa. Painele takinaan ruudukko veitsellä ja laita jokaiseeen ruutuun palanen tomaattia. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, anna jäähtyä liinan alla.

Piparihyrrät

Kuten aiemmistakin postauksista on käynyt ilmi, en ole sielultani mikään kodinhengetär. Jos on kiire, meillä syödään salaattia (minä) ja eineksiä (mies) ja mikäli leipoessa laiskottaa tai aika on kortilla, kaupan valmistaikinoita käytetään surutta. Erään iltapainotteisen työpäivän aamuna syntyivät maailman helpoimmat jouluherkut eli piparihyrrät.

Ja se äärimmäisen yksinkertainen ohje:

500g pakastemurotaikinaa
500g pakastepiparitaikina

Takinat kaulitaan ohuiksi, noin 2mm vahvuisiksi levyiksi ja laitetaan päällekkäin.  Levy kierretään rullalle, asetetaan hetkeksi jääkaappiin (helpottaa leikkaamista) ja leikataan veitsellä noin puolen sentin vahvuisiksi viipaleiksi. Paistetaan 225 asteessa noin 5 minuuttia, uunista hieman riippuen.

Vuohenjuusto-kasvispiirakka

Töiden puolesta pitää kiirettä ja leipominen (ja itseasiassa mikä tahansa kotiin ja vapaa-aikaan liittyvä) on säälittävän vähäistä, mutta tällaisen tekaisin muuan vapaapäivänä ruoaksi.

Ei näytä kovin kummoiselta enkä jaksanut kuvaan tässä pimeydessä oikein panostaa, mutta tämä piirakka oli todella hyvää. Ehkä parasta saamaani suolaista piirakkaa, ja jopa mieskin kehui tuotoksen maasta taivaaseen.
Vuohenjuusto sulaa maustamaan piirakkaa sen sijaan että se pysyisi fetan tavoin uunissa kokonaisina paloina, tämä oli minulle positiivinen yllätys.

Näin se syntyi:

Pohja:
1 pkt ruispiirakkataikina

Täyte:
1/2 paprikaa
1/2 prk kirsikkatomaatteja
1/2 munakoisoa
100g vuohenjuustoa
6 kalamata-oliivia
2 valkosipulinkynttä
1 prk (2,5 dl, 15%) ruokakermaa
2 munaa
hitunen suolaa
pippuriseosta

1. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Itse pidän ohuesta pohjasta, joten vuorasin taikinalla vuoan lisäksi kolme muffinivuokaa.
2. Pilko vihannekset. Ripottele vuoan pohjalle paprika, munakoiso ja viipaloidut oliivit.
3. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja sitten vielä viipaleet puoliympyröiksi. Asettele ne kasvisten päälle.
4. Sekoita ruokakerma, munat, puristettu valkosipuli ja mausteet keskenään. Kaada vuokaan. Asettele päälle lopuksi puolitetut kirsikkatomaatit.
5. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Jos reunat tummuvat liikaa, peitä piirakka välillä foliolla.

Suklainen täytekakku

Viikonloppuna piti tekaista kakku. Pieni ja nopeatekoinen. Hyväkin oli toiveissa, muttei kovin makea.
Nämä tavoitteet synnyttivät tällaisen lopputuloksen (pakollista itsekehua: värit olivat luonnossa kauniimmat):

Aikamoinen hullunmylly ulkoisesti, mutta maultaan varsin mainio. Uutena asiana halusin kokeilla suklaakerman tekoa, ja sitäpä tulikin pursoteltua vähän naapurienkin tarpeisiin. Mutta kun se oli hyvää, ja sitä tuli tehtyä aika paljon kakun piskuiseen kokoon nähden...

Tuotos syntyi näin:

Pohja :
Neljän munan suklaakääretorttupohja (esim. täällä), kostutus maidolla

Täyte:
1 prk kuohukermaa
noin 80g valkosuklaata
1 prk vaniljatuorejuustoa
Sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan
200g vadelmia (+ muutama marja omaan suuhun, todellisuudessa siis ehkä 180 g meni kakkuun ;)

Koristelu:
1 prk Flora vispiä
Sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan (miksi en koskaan laita sokerin määrää ylös?)
3 riviä maitosuklaata (Marabou)
Tummaa ja valkoista suklaata pari riviä
Kaupan valmiskukkia

1. Leikkaa kääretorttupohja sopivan kokoisiksi paloiksi, minä leikkasin pellillisestä kaksi samankokoista palaa ja muotoilin ylijäämäpaloista vielä kolmannen. Pohjaksi laitoin näistä kaksi ja ainoan täytekerroksen päälle kolmannen. Kostuta pohja maito, jonka voit maustaa vaniljasokerilla. Kuumenna vadelmat vesitilkassa kattilassa.

2. Vatkaa kerma ja sekoita siihen tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Mausta makusi mukaan. Levitä pohjan päälle valutetut vaelmat ja kermaseos. Laita kakku hetkeksi jähmettymään jääkaappiin.
3. Laita kakun päälle kääretorttupala ja kostuta se.
4. Vatkaa vispi ja mausta se sokerilla. Päällystä kakku, sulata sitten maitosuklaa ja sekoita se loppuosaan vispiä. Pursottele suklaakermasta ruusukkeet kakkua kiertämään. Rouhi valkoinen ja tumma suklaa ja koristele kakku niillä ja valmiskukilla.

Vaniljatäytteinen mustikkapiiras

Muutto on (jälleen) takana, eikä uudessa asunnossa ole pakastinta. Mitäs tehdään? Sulatetaan sinne kootut mustikat ja tehdään niistä piirakka, tietysti! Tai piirakoita, jos tarkkoja ollaan. Yksi syötiin kotona vieraiden kanssa, toinen lähti vanhemmilleni ja kolmas tehtiin työpaikan maanantaiaamuista kahvipöytää piristämään. Kahta aiempaa en kuvannut, mutta ne olivat tuttuja kermaviilillä maustettuja piiraita (esimerkiksi Suolaa & Pippuria -blogissa on tällainen ohje). Kolmatta en halunnut samalla ohjeella enää tehdä, joten päätin tehdä Kinuskikissan ohjeen mukaista vaniljaista mustikkapiirakkaa kardemumman makuisella pohjalla. Nam!

Seuraavana päivänä vaniljatäyte oli jo hyytynyt ja tuotoksesta olisi saanut kauniimman kuvan, vaan minkäs teet kun ei moista malta odottaa... Myös maku tuntui vain paranevan jääkaapissa. Kehuttakoon myös että taikinan maustaminen kardemummalla yllätti allekirjoittaneen iloisesti: asunto tuoksui herkulliselta vielä seuraavana päivänäkin ja pohja oli todella herkullinen. Mielestäni usein piirakkapohjat ovat turhan kovia ja mauttomia, mutta tämä oli oma oiva lisänsä kokonaisuuteen. Kaunis kiitos siis Kinuskikissalle!

Liitän tähän alle vielä ohjeen.

Pohja:

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kardemummaa

Täyte:
¾ dl perunajauhoja
½ dl sokeria
4 dl kevytmaitoa
1 keltuainen
1 vaniljatanko tai 3 maustemittaa vaniljajauhetta (itse käytin vanillinisokeria)
200 g vaniljatuorejuustoa (Sunnuntai)
1 kananmuna
6 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita muutamassa erässä taikinaan. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Sekoita kattilassa perunajauhot ja sokeri. Lisää joukkoon vähän kerrassaan maito. Lisää vispilällä sekoittaen keltuainen. Mikäli käytät vaniljatankoa, halkaise se pituussuunnassa ja laita puolikkaat kattilaan. Jos käytät vaniljajauhetta, lisää se kattilaan.

3. Kuumenna kiisseliä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes se pulpahtaa muutaman kerran. Nosta pois liedeltä. Poimi mahdolliset vaniljatangon puolikkaat kiisselistä. Sekoita joukkoon vaniljatuorejuusto ja kananmuna. Levitä pohjan päälle.

4. Sekoita mustikoihin perunajauhot ja sokeri. Levitä mustikat vaniljatäytteen päälle.

5. Paista 200 asteessa 45 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, jos pohjan reunat tummuvat liikaa ennen ajan täyttymistä. Anna piirakan jäähtyä hetken aikaa ennen tarjoilemista

Valkosipulisydämet

Viimeaikaisista leivonnaisistani huomaa, ettei mitään erikoista ole tapahtunut: ohjelmassa on arkea ja arki maistuu tällä erää leivälle. Onneksi edes hyvälle leivälle. Kokeilin hoitaa flunssaa valkosipulisydämillä, jotka syntyivät tällaisen (jokseenkin tavallisen sämpylätaikinaohjeen) ohjeen mukaan:

50 g hiivaa
5 dl vettä
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ohraleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
50 g voita
4 valkosipulinkynttä

Lämmitä vesi sopivaksi ja lisää siihen hiiva, suola ja siirappi. Alusta taikinaan kuivat aineet ja jätä nousemaan liinan alle noin puoleksi tunniksi. Sulata voi kattilassa ja purista siihen valkosipulinkynnet, anna hautua hetki. Kaada voiseos kohonneeseen taikinaan ja sekoita käsin. Kaada vaivattu taikina uunipellille leivinliinan päälle ja tasoita se jauhotetuilla käsillä levyksi. Anna nousta ainakin sen aikaa, mitä uunin lämpeämiseen kuluu. Painele kohonneesta taikinasta piparkakkumuotilla sydämiä öljyten muottia välillä (estää tarttumisen) ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Irroita hieman jäähtyneet sydämet veistä apuna käyttäen.

En tiedä johtuiko flunssani katoaminen runsaasta valkosipulista vai punahattu-uutteesta, mutta pääasia että mokoma katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. Ja itseleivottu leipä on aina hyvää, vaikka sillä tuleekin herkuteltua leivontapäivänä enemmän kuin tarpeen olisi. Vaan haitanneeko tuokaan, kun en karppiheimoon kuulu?

Juusto-pestosämpylät

(Syksy on täällä: jos sitä ei muuten ole vielä huomannut niin hämäristä sisätilakuvista ainakin)

Alkutilanne: 0,5 litraa turhan pitkään kaapissa nujunutta mutta vielä käyttäkelpoista maitoa, muutama lusikallinen miehen edellispäivänä tekemää pestoa, sumuinen syysilta ja kaapissa vain tylsää kaupan leipää.

Lopputilanne: Kerrankin kunnolla kohonneet sämpylät ja asunnossa taivaallinen valkosipulin tuoksu, joka tuntui varmaan naapurissakin.

Ohje:
0,5 l maitoa
50g hiivaa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
7 dl sämpyläjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
noin 100g paloiteltua halpisgoudajuustoa (tai raastettua sellaista, jos viitsii moiseen ryhtyä)
3 rkl itsetehtyä pestoa (jos sellaista ei löydy, suosittelen käyttämään kaupan pestoa ja höystämään sen parilla puristetulla valkosipulinkynnellä)

Lämmitä maito sopivaksi, mausta siirapilla ja suolalla ja murustele joukkoon hiiva. Lisää kuivat aineet ja vaivaa aineksista taikina. Lisää taikinaan oliiviöljy, jätä se kohoamaan liinan alle reiluksi tunniksi ja käy itse  lenkillä sillä aikaa (lupaan että sämpylät maistuvat lenkin jälkeen entistäkin paremmilta!). Lisää taikinaan paloiteltu juusto ja pesto ja muotoile taikinasta sämpylöitä. Anna nousta pellillä vielä 15-30 minuuttia ja paista sitten 225 asteessa 10-15 minuuttia. Anna sämpylöiden jäähtyä liinan alla, niin saat niihin ihanan pehmeän pinnan.

Bruschettat

Voileipäkakkua tehdessäni haaveilin Italian aromeista, muistatko? Erään vapaapäivän ilta kului herkullisissa merkeissä, kun kokkasimme miehen kanssa yhdessä. Mies kokkasi taivaallista, lämmittävää kasvissosekeittoa, minä valitsin viinin (vihreää) ja tein bruschettat. Nam! Näin syntyi luksusta arkeen:

4 isoa vaaleaa leipäpalaa
rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2-1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
ripaus hyvää suolaa
ripaus mustapippuria
(basilikaa)

Lämmitä oliiviöljy kattilassa ja purista tai hienonna sekaan valkosipuli. Hauduttele hetki.Ota avuksi pullasuti ja voitele leipien pinnat öljyllä. Jätä loppu öljy ja valkosipulit kattilaan ja pilko joukkoon kirsikkatomaatit. Kääntele seosta joitakin minuutteja jotta tomaatit pehmenevät, mutta älä paista saati keitä. Levitä tuotoksesi leipien päälle, mausta suolalla ja pippurilla (ja tuoreella basilikalla, jos sitä sattuu löytymään) ja työnnä leivät 220-asteiseen uuniin noin 5-10 minuutiksi. Leivät maistuvat sellaisenaan, mutta erityisesti balsamicon kanssa ne ovat herkullisia.

Ps. Syytän karuhkosta kuvasta sitä namiviiniä.

Katkarapu- ja kinkkupiiraset

Syksyllä tekee mieli suolaista, joten kiireisenä viikonloppuna (mutta omaani paremmin varustetussa keittiössä) kasasin kokoon nämä pikkupiiraat. Pohja on kaupan pakastealtaan ruistaikinaa, täytteinä kinkku-ananas-homejuusto-sipuli ja katkarapu-paprika-tomaatti-sipuli. Päällä ihan tavallinen munamaito.

Piiraset olivat ihan kelpo pikaruokaa, mutta tarttuivat pahasti käyttämiini amerikan muffinivuokiin. Höh, lusikkaruoaksi meni.





Tomaatti-mozzarellakakku

Kun vapaita on epäsäännöllisesti ja työ vaativaa, niin joskus kannattaa leipoa kakku ihan vain siksi että edessä on kaksi oikeaa vapaapäivää ja muulloin aina auki olevan työpuhelimen voi sulkea. Mies on suolaisen ystävä, minä taas makean - koska mieheni on meistä se, joka jää nyt vapaalle, hänen kantansa voitti ja tein hänen ikisuosikkiaan voileipäkakkua. Tämä oli ensimmäinen koskaan kokeilemani kasvisvoileipäkakku, ja tätä teen takuulla joskus tulevaisuudessakin jos tarvetta on. Hyvää! Koristelun suhteen mielikuvitus loppui kesken, mutta kotikakulle simppeli ulkomuoto sallittakoon.

Ohje on Marielta pienin sovelluksin, alla sellaisena kuin sen itse toteutin:

Täyte 1:

noin 10 isoa basilikan lehteä
100g aurinkokuivattuja tomaatteja
1/2 prk Flora vispiä
200g tomaatti-basilikatuorejuustoa (Viola)
1 dl mozzarellaraastetta

Täyte 2 :
1/2 prk Flora vispiä
1/2 kurkku raasteena
1 päärynä raasteena
n. 70g mozzarellaa paloina
3-4 rkl pestoa
Kuorrute: 100g smetanaa ja 200g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeluun: Kirksikkatomaatteja, basilikanlehtiä, mozzarellaa, kurkkua, jääsalaattia

Iso pussi paahtoleipää


Vatkaa Flora vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Jaa vaahto kahteen osaan ja lisää toiseen puolikkaaseen tuorejuustoa ja silputut basilikanlehdet. Leikkaa saksilla auronkokuivatut tomaatit pieneksi silpuksi. Lisää vaahtoon tuorejuustorasteen kanssa. Sekoita tasaiseksi.

Raasta kurkku ja kuorittu päärynä karkeaksi raasteeksi. Valuta raastetta pari minuuttia lävikössä. Pieni juusto mukavankokoisiksi sattumiksi. Mausta vaahto pestolla ja lisää raasteet ja mozzarella joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja asettele kuusi palaa vierekkäin kahteen riviin. Kostuta leivät sitruunavedellä ja levitä päälle täyte 1. Laita täytteen päälle seuraavat kuusi leipäviipaletta, kostuta ja levitä päälle täyte 2. Asettele päällimmäiseksi vielä yksi leipäkerros ja kostuta sekin.

Sekoita smetana ja maustamaton tuorejuusto ja levitä kuorrute kakun päälle. Koristele valintasi mukaan tomaatilla, mozzarellalla, basilikalla, salaatilla tai millä vain haluat. Kakku on hyvää heti, seuraavana päivänä todennäköisesti vieläkin parempaa.

Loppuhuomio: Tässä ohjeessa maistuu Italia! Lieneekö syynsä aiemmin tehdyllä matkalla saapasmaahan ja sillä että useamman kerran söin siellä joko a) tomaatti-mozzarella-basilika -salaattia tai b) em. aineksista tehtyä pizzaa? Väliäkö hällä sinänsä, mutta muistoja tulvahti mieleen ja päätin kokeilla lähiaikoina myös ihanien bruschetta-leipien tekoa itse. Mmm...

Tunnustus

Sumi vinkkasi blogissaan olevasta tunnustuksesta, kiitos kaunis sinne! Täytyykin pohtia ketkä saavat tämän minulta, kivoja blogeja on niin paljon.... Hmmm. Palaan asiaan toisen kerran, nyt kutsuvat tenttikirja ja teemuki.

Ennen siirtymistäni takavasemmalle jaan vielä vielä ne seitsemän "kun sain nyt tämän tunnustuksen" -asiaa kanssanne. Siispä:

1. Kotini ikkunasta avautuu äärettömän kaunis jokimaisema.

2. Olen käynyt juoksemassa tällä viikolla pipo päässä ja lapaset käsissä -hrrr...

3. Odotan muuttoa isompaan asuntoon ja ennen muuta tulevan työhuoneen saamista käyttöön.

4. Olen juuri nyt mahdottoman nälkäinen.

5. Päätin tänään perustaa yhdistyksen (minkä, se lienee syytä jättää vain lähipiirin tietoon ennen kuin perustamiskokous on pidetty).

6. En tiedä stressaanko tällä hetkellä enemmän opiskelujani vai töitä, mutta sen tiedän että stressaan.

7. Lauloin eilen ensimmäisen kerran julkisesti, yksin ja mikrofoniin. Huh.

Oliivi-siemensämpylät

Laiskotti, mutta jotain konkreettista teki mieli tehdä varsin teoreettisten opiskelujen ja jokseenkin abstraktien töiden ohella. Leipää siis, ja koska sämpylöiden vaivaaminen on mielestäni työlästä, tein helppoja levysämpylöitä. Vaivatonta ja hyvää! Oliiveja olisi voinut pilkkoa myös taikinaan, ehkä kokeilen sitä vielä joskus.

Ohje:
5dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
vajaa 0,5 dl oliiviöljyä
6 dl sämpyläjauhoja (minulla Myllärin)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisrouhetta
1,5 dl auringonkukansiemeniä
15 isoa tai 20 pientä oliivia

Liuota hiiva  +42 asteiseen veteen. Lisää mausteet. Alusta kuivat aineet taikinaan ja lisää viimeisenä joukkoon auringonkukansiemenet. Anna kohota puolisen tuntia peitettynä. Vaivaa taikinaa vielä hieman, lisää öljy ja kaada taikina leivinpaperilla peitetylle, reunalliselle uunipellille. Tasoita taikina ja anna sen kohota vielä jonkin aikaa liinan alla. Kun taikina on kohonnut, vedä siihen viillot molempiin suuntiin niin, että taikinaan muodostuu neliöitä. Viipaloi  oliivit ja painele viipaleet neliöihin. Paista uunissa 225 asteessa noin 15-20 minuuttia. Kun leipä on jäähtynyt, voit taitella neliöt irti toisistaan.

Karjalanpiirakat

En ole koskaan pitänyt itse tehtyjä karjalanpiirakoita kovin ihmeellisen makuisina (paitsi erässää pohjois-karjalalaisessa maatilamatkailussa syömiäni, jotka olivatkin varsin legendaarisessa maineessa). Jokin outo voima sai minut kuitenkin kokeilemaan onneani parin vuoden piirakattomuuden jälkeen, ja tulos yllätti varsin positiivisesti. Väitän kyllä edelleen että jotkut kaupan piirakoista ovat parempia, mutta suunta on ylöspäin!

Ohje on Sunnuntain Hienon täysjyväruisjauhon pakkauksesta:

Riisitäyte:
5 dl vettä
2 1/2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

Kuoritaikina:
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
5 1/2 dl Sunnuntai Hienoa Täysjyväruisjauhoa

Voiteluun:
50 g Sunnuntai Leivontamargariinia
1 dl vettä

1. Valmista ensin täyte. Lisää kiehuvaan veteen riisi. Anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen 40-45 minuuttia. Mausta suolalla. Jäähdytä täyte.


2. Valmista kuoritaikina puuron kypsyessä. Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi.

3. Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Leivo sillä välin taikinasta tanko ja jaa se 30 palaan.

5. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne tasapaksuiksi lettusiksi. Pinoa lettuset ja ripottele väliin runsaasti sihtiruisjauhoa. Peitä letut esim. ylösalaisin käännetyllä taikinakulholla kuivumisen estämiseksi.

6. Kauli lettuset ohuiksi pyöreiksi piirakan kuoriksi (halkaisija 12-13 cm) sihtiruisjauhoja apuna käyttäen. Pinoa kuoret limittäin, ripottele väliin sihtiruisjauhoa ja peitä esim. ylösalaisin käännetyllä taikinakulholla kuivumisen estämiseksi.

7. Harjaa kuorista jauhot pois pullasiveltimellä. Levitä kuorille reilu ruokalusikallinen riisipuuroa ja sulje piirakat: nosta kaksi reunaa täytteen päälle niin, että puuroa jää noin sentin verran näkyviin. Aloita rypyttäminen keskeltä ylöspäin ja poimuta molemmat reunat yhtä aikaa etusormella painaen tiheiksi poimuiksi. Käännä piirakka ja rypytä toinen puoli samaan tapaan.

8. Nosta piirakat pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin.

9. Kiehauta voitelua varten kattilassa margariini ja vesi. Sivele kuumat piirakat kauttaaltaan vesi- ja margariiniseoksella. Anna kuorien pehmetä voipaperin ja leivinliinan alla.

Ainoat tekemäni muutokset olivat paistaminen 250 asteessa ja piirakoiden kastaminen vesi-voi -seoksessa voitelun sijaan. Tein piirakoita myös hieman vähemmän, 6 pientä ja 18 isoa piirakkaa.

Marsipaaniruusuja ja -possuja

Marsipaanin käsittely on mainio stressipurkukeino, kuten toki leipominenkin. Vilkkilän uuni on edelleen pysynyt kylmänä eikä kaikkia keittiötarvikkeita ole vielä purettu muuttolaatikoista, mutta näpräsin eräänä iltana tällaisia marsipaanikoristeita. Possuista tykkäsin ja ruusujen suhteen uskon olevani kehityskelpoinen (vain yksi -kuvassa vasemmassa alakulmassa oleva yksilö- epäonnistui täydellisesti, jipii!), joten ehkä noista joku pääsee käyttöönkin. Ruusut tein käsin terälehtiä muotoillen.

Possuja askartelin Eben hyvillä ohjeilla ihan vain haarukkaa ja teelusikkaa apuna käyttäen. Silminä possuilla on strösselimurut, jotka on kiinnitetty tomusokeri-vesiseoksella. Lieneekö kohta aika hankkia muutama marsipaanityökalu? Hmmm...

Marsipaani tuntuu kuivuvan kovin hitaasti, lieneeköhän tähän syynä poikkeuksellisen lämmin ja kosteakin ilma? Niin tai näin, taidan kohta laittaa tuotokset pakasteeseen ennen kuin possujen korvat ja ruusujen terälehdet kovin painuvat...

Marsipaaniruusu

Ihka ensimmäinen itse marsipaanista tekemäni ruusu. Paksuista lehdistä huolimatta kukkanen näytti suunnilleen siltä mitä toivoinkin. Tekovinkkejä katsoin täältä, muotteja tai marsipaanityökaluja kun ei kotoani löydy -vielä.

Raitakakku mansikoista ja suklaasta

Vilkkilässä on tohinaa niin lomareissujen kuin muuton (pian muuttojenkin) tiimoilta, joten kovin paljon en ole ehtinyt keittiössä viettää aikaani. Tämän kakun vein vanhemmilleni loman alkamista juhlistamaan, samoin kuin parikymmentä muffinsia, jotka tein tällä tutulla ohjeella, tosin ilman valkoista suklaata.

Käytin raitakakkuun sekä tuoreita mansikoita että tummaa, Italiasta tuomaani suklaata. Tuoreet mansikat maistuivat mukavasti myös valmiissa kakussa, sääli että pakastemansikoista tehty mikätahansa ei koskaan ole aivan yhtä herkullista kuin tuoreista mansikoista tehty. Nautitaan siis kesän antimista kun vielä voidaan! Mansikkaviipaleista tulee pohjan ja suklaaraidan väliin oma kerroksensa, joka ei valitettavasti näy juuri kuvissa. Omasta mielestäni mansikkaviipaleet toivat kakkuun ihanaa raikkautta ja myös mukavan erilaista koostumusta verrattuna pehmeisiin mousseraitoihin. Raitojen värit olivat niin kauniit, että en halunnut peittää kakun sivuja tai pintaa kokonaan. Tein siis kermatilkasta ruusukkeita, joista keskimmäiseen laitoin kuvan ottamisen jälkeen marsipaaniruusun.

Raitakakku syntyi tällaisella, itse kehittämälläni ohjeella:

Pohja:
2 munan sokerikakkupohja (vaikkapa täältä, tosin samanlaisiahan nuo aika pitkälti kaikkialla ovat...)

Kostutus:
Mansikkamehua

Pohjan päälle:
n. 10 kpl mansikoita

Suklaaraita:
70g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
100 g vaniljatuorejuustoa
125 g maitorahkaa (Ehrmann ei ole niin hapanta kuin esim. Valion rahkat)
(sokeria maun mukaan, itse laitoin noin ruokalusikallisen - tulos ei ollut kovin makea, mutta hyvin suklainen)
2 liivatelehteä

Mansikkaraita:
15-20 mansikkaa
2,5 dl Flora Vispiä
100 g vaniljatuorejuustoa
125 g maitorahkaa
2 liivatelehteä
Sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan (pitänee opetella ottamaan määrät ylös...)

1. Valmista kakkupohja leivinpaperilla peitetyssä irtoreunavuoassa. Kun pohja on jäähtynyt, kostuta se huolellisesti mansikkamehulla. Viipaloi mansikoita sen verran, että voit peittää viipaleilla kakkupohjan. Koko kakku kootaan irtopohjavuokaan.

2. Valmista suklaaraita. Vatkaa kerma ja sekoita siihen tuorejuusto sekä rahka. Sulata suklaa ja valuta se seokseen samalla sitä vatkaten. Mausta sokerilla omaan suuhusi sopivaksi (tarvittavan sokerin määrä riippuu myös käyttämästäsi suklaasta). Lisää seokseen lopuksi pakkauksen ohjeen mukaan liotetut ja kiehuvaan vesitilkkaan (n. 2 rkl riittää) sulatetut liivatelehdet. Kaada seos mansikkakerroksen päälle ja laita jääkaappiin hyytymään siksi aikaa, kun teet mansikkaraidan.

3. Pilko mansikat. Vatkaa Flora Vispi ja erota siitä noin viidesosa kakun koristelua varten erilliseen astiaan. Sekoita tuorejuusto ja rahka vispiin. Lisää seokseen viimeisenä mansikat, tasoita seos sähkövatkaimella ja mausta sitten sokerilla. Liota liivatteet, sulata ne vesitilkkaan ja lisää neste täytteen joukkoon. Kaada täyte suklaakerroksen päälle ja annan kakun hyytyä kylmässä.

4. Mausta loppu vispi sokerilla ja pursota siitä haluamiasi koristeita kakun päälle.

Daimpiirakka

Tätä piirakkaa tein keväällä, ja muutama palanen siitä löytyi vielä pakasteesta. Ohje on Nasuttajan ja mitä mainioin. Tätä herkkua ei tee mieli -edes minun- syödä kovin suurta määrää kerrallaan, mutta se lienee vain hyvä. Yksi parhaista kokeilemistani ohjeista!

(Juu, ehkä nämä kuvani ovat vähän turhan pelkistettyjä... Katsotaan mitä voin asialle tehdä kunhan elämä taas rauhoittuu ja aikaa on enemmän!)

Loppuun vielä ohje:

Pohja:

4½ dl sokeria
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1½ tl vanilijasokeria
3 tl leivinjauhetta
4½ rkl vaaleaa kaakaojauhetta
225 g margariinia
2 dl vettä
3 munaa

Kinuski:
125 g voita
1 dl sokeria
½ dl siirappia
2 dl kermaa

Päälle:
1 levy (200g) suklaata
4 rkl öljyä
Dajm-rakeita (näitä minulla ei ollut)

Sekoita kuivat aineet. Sulata rasva kattilassa, lisää vesi ja kiehauta. Sekoita kuivat aineet ja vesi-rasvaseos puuharukalla. Lisää munat. Paista pellillä leivinpaperin päällä 175 asteessa n. 20 min.
Valmista kinuskikastike. Keitä kaikkia aineta n. 20 min. tai kunnes seos sakenee. Levitä kastike jäähtyneen kakun päälle.

Sulata suklaa ja lisää siihen öljy. Levitä suklaa jäähtyneen kinuskin päälle. Koristele Daim-rakeilla.

Pätkismuffinsit

Vilkkilässä muutetaan taas pian -blogin nimi ei siis ole tuulesta temmattu- joten kaappien tyhjentäminen oli laitettava vauhtiin jälleen kerran. Tein tutulla ohjeella pätkismuffinseja, joita en kiireen vuoksi koristellut ollenkaan vaan laitoin suoraan pakasteeseen syöjiä odottamaan.

Ohje:

1 Pätkis Mini Bites -pussi
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet Pätkis-pussin suklaista rouheeksi ja säästä loput muffinssien sydämiksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi mini-Pätkis ja peitä taikinalla. Taikinasta saat noin 12 kpl isoja muffinseja. Paista 225 asteessa 12-15 min. Anna jäähtyä. Voit koristella muffinsit esimerkiksi kermavaahdolla.

Suklaacookiet - terveysteko?

Tämä, samoin kuin edellinen postaus, tulevat ajastetusti keskellä intensiivistä työviikkoa,  jolloin en itse jouda bloggaamaan enkä varsinkaan leipomaan. Tiedä sitten onko tämä huono vai hyvä juttu, mutta itse ilahdun enemmän siitä että bloggauksia tulee usein, jos vaihtoehtona on usean asian / ohjeen / minkä vain julkaiseminen yhtäaikaisesti.

Ja miten tämä aloitus liittyy tämänkertaiseen tuotokseeni? Siten, että jouduin tyhjentämään jääkaappiani tämän työpuristuksen edellä, ja päätin tehdä pannaria. Noh, uuniahan ei yhden asian vuoksi lämmitetä, joten päätin samoin tein leipoa jotain nopeaa ja hyvää. Cookiet pääsivät työn alle siksi, että osa perheestäni viettää aika ajoin viikonloppuja mökillämme rakennustouhuissa, ja silloin kahvia ja kaupan keksejä kuluu.

Ja vilkaisepas joskus niitä kaupan keksien ainesosalistoja. Esimerkkinä tässä Jaffa-täytekeksit: glukoosisiirappi, sokeri, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), happamuudensäätöaineet (E 330, E 331, E 337), hyytelöimisaine (pektiini), appelsiinitiiviste 0,3 %, aromi, väri (beta-karoteeni), tumma suklaa 17 % (sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, kasvirasva, maitorasva, rasvaton maitojauhe, emulgointiaine (soijalesitiini), aromi (vanilliini), vehnäjauho, sokeri, kananmuna, glukoosi, kasviöljy, glukoosisiirappi, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), nostatusaineet (E 500, E 503, E 450), emulgointiaineet (E 471, E 475), suola.

Jos kahvileipää siis menee, niin itse leipominenhan on tässä e-viidakossa suoranainen terveysteko, eikö? Siispä tämänkertaiseen ohjeeseen, joka on Valion sivuilta. Tein ohjeeseen pieniä muutoksia, alla siis oma versioni.

Taikina:
125 g rasvaa

1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
110 g taloussuklaata
1,5 dl manteleita rouhittuna


Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen ja välillä vatkaten. Lisää kuiva-aineseos. Hienonna suklaa ja mantelit karkeaksi rouheeksi. Lisää rouhe taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Nostele taikina lusikalla nokareina uunipellille leivinpaperille (jätä hiukan leviämistilaa pikkuleipien ympärille). Kypsennä 175 asteessa uunin keski/yläosassa n. 15-18 min tai kunnes kypsiä. Jäähdytä. Ohjeesta tulee 18 isoa cookieta tai tuplamäärä pienempiä pikkuleipiä.

Nougat-muffinsit

Aina ei viitsi keksiä pyörää uudelleen. Edellisen postauksen kakun kanssa samalla kertaa syntyivät nämä Kinuskikissan kehittämät herkulliset muffinsit, jotka päätyvät takuulla vielä uudelleenkin uuniini. Jos pidät suklaasta, kokeile - et pety! Tässä vielä ohje suoraan Kinuskikissalta lainattuna:

Taikina:
150 g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl maitoa tai kermaa

3 patukkaa (54 g/kpl) Maraboun Dubbel Nougat:ta


Leikkaa noin puolet (1,5 pakettia) nougat:ta paloiksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle nougat-pala ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 13-15 min. Anna jäähtyä.
Sulata loput nougat:sta kattilassa ja käytä muffinssien koristeluun

Valkosuklainen autokakku

Juhannusviikolla olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun lähipiirissä päätettiin alkaa autonvaihtopuuhiin. Farmari tuli taloon, ja minä tietysti kakkua kehittelemään. Tarkoitus oli pursotella tähtityllalla autosta esikuvansa mukaisesti kauniin graffitinharmaa, mutta kerman sekaan ripoteltu valkosuklaamuru -vaikka todella hienoa olikin- esti pursotusajatukset tukkimalla tyllan kerta toisensa jälkeen. Samoin juuri se on syynä siihen, että kakun pinta näyttää aavistuksen rakeiselta. Kakusta tuli siis hieman suunniteltua arkisempi versio, mutta veikkaanpa, että hyvä näin. Tällaisena salmiakki maistui kakussa juuri sopivasti: jos olisin vielä värjännyt kerman kick-patukoilla suunnitelmani mukaan, olisi se varmasti peittänyt muut maut alleen. Ensi kerralla olen taas kokemusta viisaampi, jos vaikka joku muukin lähipiirissäni autonvaihtoon ryhtyy... Suklaata aion siis laittaa jatkossakin kerman mausteeksi, mutta en tällä tavoin.

Tämän kakun maustajina toimineet valkosuklaa, salmiakki ja persikka olivat erittäin hyvä yhdistelmä. Suosittelen kokeilemaan! Ohjeella tulee mukavan pieni kakku kahvipöytään, jäljelle tuskin jää juuri jaettavaa. Suklaan käyttöä kermassa kannattaa  opiskella vaikkapa tästä linkistä, niin välttyy ongelmilta.

Pohja:
6 munan kääretorttupohja (linkin ohje puolitoistakertaisena)

Kostuke:
laimea viinimarjamehu

Täyte (minulla tätä jäi hieman ylikin):
1 prk kuohukermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
125 g maitorahkaa
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan
1 prk säilykepersikoita

Pinnalle (tätäkin jäi yli -ehkä puolikas olisi riittänyt, kun en päätynytkään pursottamaan auton pintaa):
1 prk Flora Vispiä
4 riviä valkosuklaata (Panda)
Sokeria maun mukaan

Koristeeksi:
3 Kick-patukkaa
4 Salmiakki-chili Dominoa
1 minttulaku

1. Tee kääretorttupohja. Leikkaa pohjasta kaksi samankokoista auton pohjan muotoista palaa sekä yksi lyhyempi "kattopala".

2. Vatkaa täytteen kerma ja sekoita siihen muut aineen persikoita lukuunottamatta. Pilko persikat pieniksi kuutioiksi. Aseta toinen isommista paloista pohjaksi, kostuta ja laita päälle kerros persikanpaloja ja täyteseosta. Tee sama muihin kerroksiin.

3. Vatkaa Flora Vispi. Rouhi suklaa koneella aivan hienoksi ja ripottele se kerman joukkoon. Mausta sekoitus omaan suuhusi sopivaksi.

4. Muotoile kickistä kaulimen avulla ensin auton ikkunat ja rekisterikilvet ja jäännöspaloista vielä huomioviivat auton muotoa korostamaan, jos haluat. Asettele auton ikkunat ja kilvet paikoilleen ja päällystä kakku sen jälkeen kuorruteseoksella. Lisää tämän jälkeen huomioviivat, lakusta leikatut etu- ja takavalot sekä muut haluamasi koristeet. Minä laitoin kattoon myös auton omistajan nimikirjaimet. Aseta viimeisenä Dominot renkaiksi.

Amerikkalainen omenapiirakka

Tämä omenapiirakka syntyi pikaisesti pitkähkön työputken ainoana välipäivänä, kun päätin hurauttaa mökille lataamaan akkuja. Ja kun mökillä ollaan, silloin tehdään siitä mitä sattuu olemaan, joten ohje muuttui jonkin verran alkuperäisestä. Toki takana olevan intensiivisen työjakson jälkeinen väsymys vaikutti myös: en viitsinyt esimerkiksi kuoria niin monta omenaa kuin alkuperäisessä ohjeessa oli... Ihan kelpo piirakkaa tämä silti oli, vaikkei Mummo Ankan luomuksiin verrattuna kovin korkea keskeltä olekaan. Seuraavana päivänä piirakka on kuulemma parhaimmillaan, mutta meillä se meni samoin tein ja maun paraneminen jäi siis mysteeriksi. Ylipäätään parempia omenapiirakoita olen sekä syönyt että tehnyt, joten tämä jäänee vain kokeiluksi.

Tällaisella ohjeella syntyi minun versioni:

Pohja:
4½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g rasvaa (laitoin perusflooraa ja voita noin puolet ja puolet)
vajaa 1 dl kylmää vettä

Täyte:
4 isoa omenaa
1 1/4 dl sokeria
1 tl kanelia
2 rkl perunajauhoja
ripaus suolaa

Pinnalle:
kermaa
sokeria

Tarjoiluun:
kermavaahtoa

Sekoita taikinan kuivat aineet ja lisää joukkoon paloiteltu, jääkaappikylmä rasva. Murusta taikina joko vatkaimella tai käsin ja lisää siihen lopuksi vesi. Laita taikina jääkaappiin noin tunniksi (puolikin tuntia riittää), ja jaa se kahteen samankokoiseen osaan. Kauli molemmat osat erikseen kahden leivinpaperin välissä mahdollisimman ohuiksi levyiksi ja laita toinen levyistä vuoan pohjalle. Laita pohjan päälle täyte: Kuoritut ja lohkotut omenat, joiden päälle olet ripotellut täytteen kuivat aineet. Laita toinen taikinalevy piirakan kanneksi ja nipistä taikinalevyt reunoista yhteen. Tee kanteen pieniä viiltoja veitsellä ja voitele kuori kermalla. Ripottele päälle sokeri ja paista ensin 15 minuuttia 200 asteessa uunin alatasolla, sitten vielä 45 minuuttia 175 asteessa.

Rahka-juustokakku

Suomen ainoa mielestäni lukukelpoinen naistenlehti, Kodin Kuvalehti, julkaisi tuoreessa numerossaan rahka-juustokakun ohjeen, ja innostuin kehittämään siitä oman versioni. Tällainen siitä tuli:

Millaisella ohjeella tämä sitten toteutui?

Pohja:

Pakastealtaan murotaikina (vaivattomuus on avainsana näin raskaan työputken edellä)

Täyte:

500g maitorahkaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 rkl vanilliinisokeria

0,5 dl puolukoita

Pinnalle:

1 / 1,5 dl puolukoita

1 dl karpalo-rypälemehua

1 liivatelehti

(tomusokeria)

Ja ohje on jälleen mökkitasoa, siis helppo: Painele taikina vuoan reunoille ja ripottele sen päälle puolukoita. Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan. Paista 45 minuuttia 175 asteessa uunin alimmalla tasolla. Kun piirakka on jäähtynyt, ripottele sen päälle puolukat. Liota liivatelehti kylmässä vedessä, kiehauta mehu ja sekoita kuivaksi puristettu liivatelehti mehuun. Kaada marjojen päälle ja jäähdytä. Koristeeksi voit siivilöidä tomusokeria.

Tämä piirakka on herkkua aikuiseen makuun, sillä se ei ole liian makea ja rahka tekee täytteestä keveän. Kannattaa kokeilla silloin, kun jotain "tarttis tehrä" mutta aikaa, välineitä tai viitseliäisyyttä kovin suuritöisiin herkkuihin ei ole.

Juustopallerot

Ihan vain muffinsipellillisen vuoksi en viitsinyt uunia lämmittää ja pakkasessa oli vajaa pussi juustoraastetta, joten nappasin idean helppotekoisista juustoisista kekseistä Kirsin blogista. Muokkasin ohjetta jonkin verran, joten alla oma versioni. Näistä ei siis tullut rapeita keksejä, vaan hieman pehmeämpiä herkkuja. Chiliä olisi saanut olla hiukan enemmän, mutta hyvältä maistuivat näinkin.

Taikina:

100g margariinia
150g juustoraastetta (minulla Lidlin kaksiväristä, 17 %)
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl basilikaa
1 tl chilimaustetta

Ohje:

Sekoita kaikki aineet keskenään, rasvasta ja juustoraasteesta aloittaen. Paista noin 15 minuuttia 175 asteessa.

Jälkihuomio: Jäähdyttyään pallerot eivät enää olleet parhaimmillaan, vaan ne muuttuivat jokseenkin "leipämäisiksi" ja makukin tuntui haihtuvan lämmön mukana. Suoraan uunista tai uudelleen lämmitettyinä nämä maistuvat huomattavasti paremmilta!

Puolukka-valkosuklaamuffinsit

Poikkeuksellisen pitkää ja lämmintä kautta seurasi ainakin täällä Pohjois-Suomessa vilpoinen sunnuntai. Mikä loistava tekosyy leipoa! Kulman takana oleva syntymäpäiväni sai minut hetken miettimään kakun leipomista, mutta päätin muffinsien riittävän -varsinaisia juhlia ei tule, vaan piipahdamme vanhemmillani mieheni kanssa ohikulkumatkalla. Nämä muffinsit ovat siis viemisiä lapsuudenkotiini (eivät tosin yllätys, enää!).

Ohje on Kaurislapsen maailman paras muffinsiohje, johon käytin noin 1,5dl puolukoita ja 70g Pandan valkosuklaata rouhittuna. Suklaata olisi voinut sulattaa päällekin, mutta tällä kertaa en viitsinyt sitä tehdä. Ohetta suosittelen kaikille laiskoille leipureille, on nimittäin varsin nopeatekoinen ja hyvä! Yhdestä annoksesta taikinaa tuli 15 muffinsia. Kauniit muffinsivuoat voitin Eveliinan blogiarvonnasta kauan sitten, ja nyt vihdoin raskin käyttää ne.

Mitä näihin herkkumuffinseihin sitten tuli?

Taikina:
3,5 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa tai maitoa
2 munaa
100g sulaa margariinia
1,5 dl puolukoita
70g valkosuklaata

Ohje:
Sekoita kuivat aineet. Lisää muut aineet joukkoon, marjat viimeisenä. paista 15-20 minuuttia 200 asteessa.

Helppoa, eikö?

                                                  

Mökkipiirakka

Aherruksen täyttämä viikonloppu mökillä vaati veronsa tällä kertaa suolaisen piirakan muodossa. Raskas työ ja raskaat huvit -ja ruoat myös! Piirakka maistui hyvältä ja valmistui todella nopeasti, loistavaa mökkiruokaa siis. Tästä ei ollut mitään ohjetta, mutta jokainen kotileipuri lienee tehnyt vastaavia piirakoita itsekin ja huomannut, että melkein mikä vain maistuu hyvältä tämäntyyppisessä piirakassa. Tällaista sain minä aikaan:

Pohja:

Valmis piirakkataikina (Pirkka)

Täyte:

1/2 rasiaa kirsikkatomaatteja

1/2 paprikaa

Muutama kalamata-oliivi (ei siis niitä suolavedessä liotettuja mukaoliiveja, joiden hinta on alle euron tölkki)

Fetajuuston halpissiskoa (kulkee muistaakseni salaattijuuston nimellä: salaattiin säästetään sitten se oikea, hyvä feta jos -omassa tapauksessani: kun!- jommasta kummasta on pihistettävä)

Ja lopuksi päälle:

2 dl ruokakermaa

2 munaa

Aavistus suolaa

Isompi aavistus mustapippuria

Makunsa lähes jo haihduttanutta pizzamaustetta mökin varastoista

Paistetaan puolisen tuntia 225 asteessa

Lakritsi-sitruunakakku

Tästä kakusta piti tulla yhdistetty myöhästynyt äitienpäivä- ja tervetuloa kotiin -kakku, ja toki siitä tulikin. Lopputuloksen onnistumisesta voi kuitenkin olla montaa mieltä. Ensimmäinen "virheeni" oli tietysti se, että päätin (maun vuoksi, toki) käyttää kerrankin oikeaa kuohukermaa koristelussa. Pursotukset eivät tästä johtuen ole kovin onnistuneet, ja sitten yritin vielä peittää epäonnistunutta jälkeä laittamalla kermaa vähän lisää... ja kun sitten vielä lisäsin Tuttifrutti Crushia ja kukkasiakin, niin kakku on jokseenkin täynnä. Vähemmän olisi ollut enemmän ulkonäkömielessä, mutta lakritsikuorrutus on sen verran tujua että halusin pinnalle jotakin raikastamaan makua, ja siitä tämä karkkimurska ja kaupan valmiskukat -yhdistelmä.Maultaan kakku oli mielestäni hyvä, mutta en ehkä tarjoaisi tätä varsinaisissa juhlissa -lakritsin käyttö kakussa jakanee mielipiteitä... Lisäksi tekisin suosiolla kakkuun kolme kerrosta, joista kahteen laittaisin sitruunatäytteen. Nyt kerroksia on vain kaksi, ja sitruuna olisi voinut tulla enemmänkin esille.

Pohja:

6 munan kääretorttupohja

Lakritsi- ja sitruunatäytteet tein Kinuskikissan ohjeilla niitä hieman muokaten. Lakritsitäytteeseen käytin vain 100g (ohjeessa 125g) Kick-patukoita, ja tykkäsin kovasti. Veriappelsiinijogurtin korvasin tavallisella appelsiinijogurtilla, sitruunamehua laitoin aavistuksen enemmän ja tuorejuustoa käytin vain 75g.

Kuorrutteessa on 0,5 prk Rainbow lakritsikastiketta, 1 liivatelehti ja hitunen mietoa sitruunamehua (ei maistunut lopputuloksessa). Pursotuksiin meni 0,5 prk kuohukermaa. Kakun reunat ovat tasaiset, mutta niihin väkersin lakritsamatosta sydämiä ja tervetuloa-sanan. Tästä en jostain syytä muistanut ottaa kuvaa.

 

Kinuski-puolukkaleivokset

Oma äitini oli reissussa äitienpäivänä, mutta eihän näin hyvää tekosyytä leipomiselle voinut jättää käyttämättä. Päädyin sitten tekemään pikaiset kääretorttuleivonnaiset isovanhemmilleni vietäväksi. Käyttämäni pelti oli hieman omaani suurempi, joten tein peruskääriksen puolitoistakertaisena. Yleistoiveena mummoillani on se, etteivät leivonnaiset ole ihan supermakeita ja keveydestäkin saa plussaa, ja tämä näkyy sekä täytteessä (mm. kevennys rahkalla) että kuorrutteessa (en päällystänyt koko leivonnaisia). Kinuski puolestaan jähmettyy suhteellisen nopeasti, ja mikäli syöjä haluaa vältellä ylimääräistä makeutta niin se myös irtoaa kokonaisena nätisti vaikka lautasen reunalle.

Pohja:
6 munaa
2,25 dl sokeria
1,5 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri.  Lisää kuivat aineet ja sekoita. Paista 225 asteessa 7-10 min. Kumoa paistamisen jälkeen sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään.

Täyte:
1 prk Flora Vispiä
250g rahkaa (Ehrmann)
100g maustamatonta tuorejuustoa (Pirkka, kevyt)
2 liivatelehteä
1 dl itsetehtyä puolukkahilloa
Maun mukaan sokeria ja vaniljasokeria (tarvittava määrä vaihtelee mm. hillon makeudesta riippuen).

Vaahdota Flora vispi ja lisää siihen rahka, tuorejuusto ja sokeri. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä ja sulata ne sitten tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää liivatteet kermaseokseen ja laita hetkeksi kylmään ennen täyttämistä.

Itse laitoin puolikkaan tortusta täyttämisen jälkeen pakasteeseen. Tällä kinuskimäärällä kuorrutin siis vain yhdeksän palaa, en koko torttua.

Kuorrute:
2dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
0,25 dl siirappia
(1rkl voita, 1 tl vanilliinisokeria)

Sekoita kaikki aineet kattilassa ja keitä kunnes kinuski sakenee. Minulla tähän meni puolisen tuntia, mutta joissakin ohjeissa kinuskin keittoajaksi annetaan vain 10 minuuttia. Riippunee siis liedestä ja kattilasta miten kauan sakeneminen kestää. Lopuksi lisäsin aavistuksen voita ja vanilliinisokeria kiiltoa ja makua antamaan, mutta nämä eivät ole välttämättömiä.

Koristelu:
Puolukoita
0,5 prk Flora Vispiä

Yhden miehen voileipäkakut

Aiemmin linkittämälläni voileipäkakun ohjeella mentiin taas. Ainekset tällä kertaa Lidlistä, ja maku olikin erilainen kuin aiemmissa: jotenkin vähemmän raikas ja suolaisempi. Koristeilla koetin sitten keventää makua. Molemmat kakut ovat yhden paahtoleipäviipaleen kokoisia, leipäkerroksia on neljä.

Ennenaikainen pääsiäiskakku

Kävin alkukeväästä vanhemmillani, ja tokihan siellä piti jotain leipoa kun kiitollisia syöjiäkin oli. Inspiraation lopputuloksena syntyi sitruksinen juustokakku, tarkka ohje on painunut jo historian hämärään. Koristeluidea alunperin Kinuskikissalta.

Kevyt voileipäkakku

Kinuskikissan ohje sai minut kerrankin tekemään voileipäkakkua täysin ilman syytä. Ei kai sellaista voileipäkakkua olekaan, joka on sekä kevyt että herkullinen? Kyllä on! Tämä tuotos on täysin ohjeen mukainen kokoa lukuunottamatta. Pinnalla on juustosiivuista ja kevytmeetvurstista tehdyt sydämet, muutama tähtityllalla pursotettu perusruusuke kevytmajoneesista (muistaakseni) ja tomaattikukkaset.

                                 Pahoitteluni talvisessa valossa otetun kuvan heikosta laadusta.

Pätkis- ja salmiakkimuffinseja

... syntyi ihan vain halusta "tehdä jotain uutta". Onneksi lähipiirissä oli vapaaehtoisia testimaistajia ja sain syyn alkaa väkertämään näitä. Hyviä tulikin, etenkin nuo salmiakkiset muffinsit olivat kaltaiselleni aloittevalle leipurille uutta ja niin hyvää...

Ohjeet suoraan Kinuskikissalta, tästä ja tästä.  Kiitos sinne minne kiitos kuuluu!

Piparkakkukirkko

Toissajouluksi syntyi yhteistyössä miehen kanssa tämä muutaman päivän näperryksen vaatinut piparkakkukirkko. Parempaa kuvaa ei harmillisesti taida olla enää tallessa. Kaavat itse kehiteltyjä, osien kiinnitys tomusokerin ja sitruunamehun seoksella. Ikkunat nallekarkkeja, ja tokihan kirkkoon myös pastori kuuluu. Stolan liturginen väri ei vain ihan osunut yksiin kaupan karkkinauhavalikoiman kanssa, mutta haitanneeko tuo. Käsi ylös, joka muistaa sen oikean värin!